Kysymys siitä, kuinka usein nuohous pitää tehdä, nousee esiin yleensä syksyllä, kun takka tai kamina otetaan taas käyttöön kylmän kauden alkaessa. Vastaus riippuu ennen kaikkea siitä, onko kyse vakituisesti asutusta rakennuksesta vai vapaa-ajan asunnosta:
- Vakituinen asunto, jossa on käytössä tulisija tai hormi: vähintään kerran vuodessa
- Vapaa-ajan asunto: vähintään kolmen vuoden välein
- Myös käyttämätön hormi kuuluu velvoitteen piiriin
Vakituisessa asunnossa, jossa on käytössä tulisija tai hormi, nuohous on tehtävä vähintään kerran vuodessa. Väli on laissa säädetty vähimmäisväli, jota pitää noudattaa. Vapaa-ajan asunnolla, jossa tulisijaa käytetään harvemmin, väli voi olla pidempi, mutta silloinkin nuohous pitää teettää vähintään kolmen vuoden välein. Käytännössä moni unohtaa, että velvoite koskee myös taloa, jossa tulisijaa ei ole poltettu koko vuoteen, koska hormiin voi kertyä kosteutta ja likaa ilman käyttöäkin, ja nuohooja tarkistaa tällöin myös hormin rakenteellisen kunnon eikä pelkkää nokikertymää.
Nuohousväli on säädelty, koska nokikertymä hormissa on suora paloturvallisuusriski. Noki ja kreosootti syttyvät herkästi, ja hormipalo voi levitä rakenteisiin, joita ei ole suunniteltu kestämään avotulta. Pelastuslaitokset valvovat asiaa, ja vakuutusyhtiöt puolestaan käyttävät nuohousväliä yhtenä perusteena sille, korvataanko tulipalosta aiheutunut vahinko. Tästä syystä pakollinen nuohous on myös ehto sille, että kotivakuutus toimii, jos jotain sattuu. Hormipalo voi edetä nopeasti, koska kreosoottikerros palaa kuumana ja kauan, ja liekit voivat levitä hormin läpi ullakolle tai välipohjaan ennen kuin palokunta ehtii paikalle. Vahinkotilanteessa vakuutusyhtiö voi katsoa nuohouspäivämäärän lisäksi myös sen, missä kunnossa hormi ja tulisija olivat ennen paloa.
Tulisija, polttoaine ja hormityyppi
Eri tulisijat eivät kerää nokea samaa tahtia. Jatkuvassa käytössä oleva puukamina tai keskuslämmityskattila likaantuu nopeammin kuin harvoin sytytettävä takka, ja siksi vuosittainen väli on perusteltu juuri niille kohteille, joissa tulta pidetään yllä läpi lämmityskauden. Polttoaineen laatu vaikuttaa myös suoraan: kostea tai huonosti kuivattu puu tuottaa enemmän nokea ja kreosoottia kuin kunnolla kuivattu klapi, ja jätteen tai muovin polttaminen (joka on muutenkin kiellettyä) kasvattaa kertymää nopeasti. Yksi yleisimmistä virheistä onkin polttaa puuta, jonka kosteusprosentti on liian korkea. Kunnolla kuivunut klapi kopisee toisiaan vasten lyötynä, ja kosteusmittarilla tarkistettu puu on varmempi valinta kuin silmämääräinen arvio. Mitä kosteampaa puu on, sitä enemmän se savuaa ja jättää hormin seinämiin tervamaista kreosoottia, joka ei irtoa yhtä helposti tavallisella harjauksella. Hormityyppi on kolmas muuttuja. Vanha, mutkainen tiilihormi kerää nokea eri tavalla kuin suora teräshormi, ja ahtaat tai taipuisat hormit voivat vaatia tiheämpää tarkistusta kuin vakiomallit. Mutkainen hormi tarjoaa nokihiukkasille enemmän pintaa ja kulmia, joihin kertymä tarttuu, kun taas suora teräshormi tyhjenee harjatessa yleensä nopeammin ja tasaisemmin, mikä on syytä ottaa huomioon jos remontoi vanhaa tulisijaa tai harkitsee hormityypin vaihtoa.
Laiminlyönnin seuraukset
Jos nuohousväliä ei noudateta, riski ei rajoitu pelkkään paloturvallisuuteen. Vakuutusyhtiö voi evätä korvauksen tulipalotilanteessa, jos nuohousta ei ole tehty määräajoin eikä siitä ole esittää todistusta. Pelastuslaitos voi myös antaa huomautuksen valvontakäynnillä, jos hormin kunto tai nuohoushistoria ei ole kunnossa. Käytännössä laiminlyönti näkyy vasta silloin, kun jotain menee pieleen, mutta silloin sillä on merkitystä juuri sinä hetkenä, kun rahaa ja turvaa eniten tarvitaan. Yleinen virhe on myös se, että nuohoustodistus katoaa muuttojen tai remonttien yhteydessä, jolloin uusi asukas tai omistaja ei tiedä, milloin edellinen nuohous on tehty. Tällöin turvallisin ratkaisu on tilata nuohous heti, vaikka aiempi käynti olisikin saattanut olla vasta äskettäin, koska ilman todistusta ei voi osoittaa määräajan täyttyneen.
Itse tekeminen ja nuohoustodistus
Nuohousta ei voi virallisesti tehdä itse. Vaikka laki ei enää nimeä yhtä tiettyä piirinuohoojaa jokaiselle alueelle, nuohoustodistuksen, jota vakuutusyhtiöt vaativat vahinkotilanteessa, antaa vain koulutettu ja hyväksytty nuohooja. Itse tehty hormin harjaus ei tuota tätä dokumenttia, eikä se siis riitä täyttämään lakisääteistä velvoitetta, vaikka hormi tulisikin puhtaaksi. Ammattilaisen käynti eroaa omatoimisesta harjauksesta myös siinä, että nuohooja osaa tunnistaa merkit alkavasta hormivauriosta, kuten halkeamat, huonosti tiivistyneet liitokset tai vaurioituneen hormihatun, joita maallikko ei välttämättä huomaa ennen kuin ne aiheuttavat vetohäiriön tai vaaratilanteen. Tästä syystä nuohous kannattaa nähdä yhtä paljon kunnon tarkastuksena kuin puhdistustyönä, ja juuri tästä yhdistelmästä ammattilaiselle maksetaan.
Selkein tapa tietää, milloin nuohous pitää tilata seuraavan kerran, on katsoa edellisestä nuohoustodistuksesta päivämäärä. Nuohooja jättää todistuksen jokaisen käynnin jälkeen, ja siihen on helppo laskea seuraava eräpäivä: vuosi eteenpäin vakituisessa asunnossa, kolme vuotta vapaa-ajan asunnolla. Kannattaa säilyttää todistukset samassa paikassa kuin muut kodin huoltoasiakirjat, esimerkiksi lämmitysjärjestelmän huoltokirjan yhteydessä, jotta väliä ei tarvitse arvailla vuosien päästä. Käytännön vinkki on merkitä seuraava eräpäivä myös kalenteriin tai puhelimen muistutuksiin heti, kun todistus saapuu, koska vuosi tai kolme vuotta ehtii unohtua helposti arjen keskellä. Jos taloon muuttaa uusi asukas eikä aiempaa todistusta löydy mistään, turvallisin tapa on tilata nuohous mahdollisimman pian ja aloittaa aikataulu siitä puhtaalta pöydältä.
Nuohous eroaa monesta muusta kodin huoltopalvelusta yhdessä asiassa: lakisääteisestä nuohouksesta ei saa kotitalousvähennystä, koska se on pakollinen määräaikainen puhdistus eikä asunnon kunnossapitotyö. Moni muu kodin ylläpitopalvelu, kuten ilmalämpöpumpun huolto tai rännien puhdistus, oikeuttaa vähennykseen. Sama nuohooja voi tehdä myös vähennykseen oikeuttavia töitä, kuten ilmanvaihtolaitteiden puhdistuksen tai lämmityskattilan öljypolttimen huollon, joten laskulle kannattaa pyytää eri työt omille riveilleen.
Nuohouksen hinta
Hinta vaihtelee sen mukaan, kuinka monta tulisijaa tai erillistä rakennusta kohteessa on nuohottavana. Toinen tai kolmas tulisija nostaa hintaa, ja niin tekee myös erillinen lisärakennus, esimerkiksi sauna tai grillikatos. Kannattaa huomata, että jokainen erillinen rakennus, kuten pihasauna, lasketaan omaksi kohteekseen, vaikka nuohooja kävisi paikan päällä saman käynnin aikana, koska jokaisesta hormista täytyy silti jättää oma merkintä todistukseen. Nuohoojaa valitessa kannattaa varmistaa, että käynnistä jää todistus mukaan, sillä juuri se dokumentti ratkaisee, täyttääkö nuohous lakisääteisen ja vakuutuksen vaatiman velvoitteen.