Pyykinpesukone haisee tunkkaiselle, vaikka pesisit sillä puhtaita pyykkejä puhtaalla aineella. Haju ei tule pyykistä vaan koneesta itsestään: rummun, tiivisteiden ja pesuainelokeron pinnoille kertyneestä biofilmistä, joka on pesuainejäämien, ihrasvan ja kosteuden muodostama bakteerikasvusto. Se viihtyy nimenomaan nykyaikaisissa pesutavoissa, koska matalat lämpötilat ja nestemäiset pesuaineet eivät tapa sitä.
Hajun lähteet kannattaa käydä läpi järjestyksessä, koska ne ovat melkein aina samat. Luukun kumitiivisteen taskuun kertyy vettä, nukkaa ja joskus unohtunut sukka; taite auki vedettynä sieltä paljastuu usein mustia pilkkuja, jotka ovat hometta. Pesuainelokeroon jää nestemäisen aineen liukas kerros, joka homehtuu lokeron takaosaan näkymättömiin. Nukkasihti koneen alareunassa kerää kaiken taskuihin jääneen, ja sen ympärille seisomaan jäänyt vesi haisee viemärille. Neljäs lähde on itse poistoletku ja lattiakaivo: jos haju on selvästi viemärimäinen ja voimistuu pesun aikana, vika voi olla kuivuneessa hajulukossa eikä koneessa.
Hajun poistaminen
Tehokkain yksittäinen toimenpide on tyhjä pesu korkeimmalla lämpötilalla. Aja kone tyhjänä 90 asteen ohjelmalla ja käytä joko konepuhdistukseen tarkoitettua ainetta tai desilitraa ruokasoodaa rumpuun ja tilkkaa väkiviinaetikkaa pesuainelokeroon. Kuuma vesi irrottaa biofilmin, jota matalat lämpötilat ovat vuosia kasvattaneet. Yksi kuuma pesu kuukaudessa pitää tilanteen hallinnassa jatkossakin.
Pese samalla käsin ne kohdat, joihin vesi ei kierrä:
- Vedä luukun tiivisteen taite auki ja pyyhi se etikkaan kostutetulla liinalla; mustat pisteet hankaa pois soodatahnalla.
- Irrota pesuainelokero kokonaan (useimmissa koneissa se lähtee painamalla lokeron keskellä olevaa salpaa) ja harjaa sekä lokero että sen kolo.
- Avaa nukkasihti koneen alareunasta, valuta vesi matalaan astiaan ja huuhtele sihti juoksevalla vedellä.
Näiden kolmen kohdan puhdistus vie yhteensä noin vartin.
Jos haju jatkuu näiden jälkeen, tarkista poistoletkun pää ja lattiakaivo. Kaivoon laskeva letku kannattaa nostaa hetkeksi ylös ja huuhdella kaivo kuumalla vedellä; kuivunut hajulukko täyttyy kaatamalla siihen litra vettä. Harvinaisempi mutta sitkeä syy on liian pitkälle kaivoon työnnetty poistoletku, joka lappoaa viemärin hajut takaisin koneeseen.
Yhtä tärkeää on tietää, mikä ei auta. Huuhteluaineen lisääminen, tuoksuhelmet ja pesuaineen vaihto tuoksuvampaan peittävät hajua korkeintaan pesun ajaksi ja pahentavat ongelmaa pitkällä aikavälillä, koska juuri niiden jäämät ruokkivat kasvustoa. Myöskään tyhjä pesu kylmällä vedellä ei tee mitään: ilman lämpöä tai puhdistusainetta kone vain kastelee biofilmin ja kuivattaa sen taas. Jos jokin konsti lupaa poistaa hajun ilman lämpöä, mekaanista puhdistusta tai valkaisevaa ainetta, se hoitaa oiretta eikä syytä.
Moderni konekanta selittää osaltaan, miksi hajuongelma on yleistynyt. Eko-ohjelmat pesevät pitkään mutta viileässä, ja moni 60 asteen ohjelma lämmittää veden todellisuudessa vain hetkeksi lähelle tavoitetta säästääkseen energiaa. Biofilmin kannalta se tarkoittaa, ettei arkipesuissa tule koskaan lämpötilaa, joka puhdistaisi koneen itsensä. Siksi erillinen kuuma huoltopesu on nykykoneissa tarpeellisempi kuin vanhoissa, joissa kuuma keittopesu oli tavallinen osa pyykkipäivää.
Hajun laatu kertoo vian sijainnin melko tarkasti. Tunkkainen tai homeinen haju viittaa biofilmiin rummussa ja tiivisteissä. Selvä viemärin haju viittaa poistoletkuun, lattiakaivoon tai hajulukkoon, ja se voimistuu tyypillisesti pesun lopussa, kun kone pumppaa vettä ulos. Palaneen kumin tai muovin haju taas ei ole hajuongelma lainkaan vaan vikaantumassa oleva laakeri, hihna tai pumppu, ja silloin kone kannattaa pysäyttää ja tutkia ennen seuraavaa pesua.
Pesuainetyypilläkin on väliä. Valkopyykin pesujauheessa on happipohjaista valkaisuainetta, joka pitää biofilmin kurissa paremmin kuin nestemäinen pesuaine, josta valkaisuaine puuttuu. Jos kone haisee herkästi, siirtyminen jauheeseen edes osassa pesuja on yksinkertainen korjaus. Etikan kanssa kannattaa pitää kohtuus: laimennettuna ja satunnaisesti käytettynä se on hyvä puhdistaja, mutta jatkuva vahva etikkakäsittely voi ajan mittaan kovettaa koneen kumiosia.
Hajun ennaltaehkäisy
Hajuton kone on enemmän käyttötapa- kuin puhdistuskysymys. Jätä luukku ja pesuainelokero raolleen jokaisen pesun jälkeen, jotta rumpu kuivuu, sillä suljettu märkä kone on biofilmin kasvualusta. Pyyhi luukun tiivisteen tasku kuivaksi pesupäivän päätteeksi ja tarkista samalla, ettei taskuun jäänyt nukkaa tai hiuspinnejä, jotka keräävät kosteutta ympärilleen. Annostele pesuaine pakkauksen ohjeen alarajan mukaan: ylimääräinen aine ei tee pyykistä puhtaampaa vaan jää koneeseen ruokkimaan kasvustoa. Suosi pyykkietikkaa huuhteluaineen sijaan, jos koneessa on hajuherkkyyttä, koska huuhteluaineen rasva on biofilmin pääravintoa. Ja aja se kuuma tyhjä pesu säännöllisesti, vaikka kalenterimerkinnällä.
Joskus haju ei lähde millään kotikonstilla. Jos kone haisee voimakkaasti vielä kahden kuuman puhdistuspesun ja tiivisteiden pesun jälkeen, tai jos hajun mukana kuuluu valitusta laakereista tai vesi jää rumpuun seisomaan, vika voi olla rummun takana tai poistopumpussa, jonne ei ilman purkamista pääse. Sellainen työ kuuluu huoltoliikkeelle, ja ennen huoltokäyntiä kannattaa kirjata ylös, milloin haju voimistuu ja millä ohjelmalla, koska se nopeuttaa vian paikantamista.
Annostelu kannattaa sovittaa myös oman veden kovuuteen. Suomessa vesijohtovesi on enimmäkseen pehmeää, ja pehmeässä vedessä pesuainetta tarvitaan pakkauksen pienimmän annoksen verran. Paikallisen veden kovuuden saa selville vesilaitoksen sivuilta. Kun annos on oikea, pyykki huuhtoutuu puhtaaksi ja koneeseen jää vähemmän jäämiä, joista biofilmi kasvaa.