Viikko öljyämisen jälkeen terassi tarttuu kengänpohjiin, laudoissa on tummia laikkuja tai öljy irtoaa hilseinä ensimmäisen sateen jälkeen. Jokainen näistä kertoo, että terassin öljyäminen epäonnistui jossain työvaiheessa, ja jokaisella on oma syynsä ja oma korjaustapansa. Mikään niistä ei tarkoita, että terassi olisi pilalla.
Tahmeaksi jäänyt pinta on epäonnistumisista tavallisin. Syy on lähes aina liika öljy: puu ottaa vastaan vain sen verran öljyä kuin sen huokosiin mahtuu, ja loppu jää pinnalle kuivumatta. Sama jälki syntyy, jos öljyää suoraan auringonpaisteeseen kuumalle laudalle, jolloin öljyn pintakerros kuivettuu kalvoksi ennen kuin alempi ehtii imeytyä. Korjaus on suoraviivainen: pyyhi tahmea ylimäärä pois lakkabensiiniin tai puhdistusaineeseen kostutetulla liinalla, anna pinnan kuivua kunnolla ja hyväksy, että tänä vuonna öljyä meni yhden kerroksen verran liikaa. Uutta öljyä ei lisätä tahmean päälle koskaan.
Laikukas lopputulos kertoo kosteudesta tai epätasaisesta imukyvystä. Jos laudat olivat öljytessä kosteita, öljy ei imeydy märkiin kohtiin, ja pinta jää kirjavaksi. Sama tapahtuu, kun vanhaa pintakäsittelyä on jäljellä paikoitellen: vanha öljy tai puunsuoja estää uuden imeytymisen juuri niistä kohdista. Puun pitää olla öljytessä pintakuiva ja mielellään pari poutapäivää kuivunut, ja harmaantunut tai käsitelty pinta pitää pestä ja tarvittaessa hioa ennen öljyä. Laikukas terassi korjataan hiomalla kirjavat kohdat tasaisiksi ja öljyämällä ne uudelleen ohuesti, mieluiten pilvisenä päivänä.
Hilseily ja irtoava kalvo
Jos öljy hilseilee tai kuoriutuu, käsittelyssä on käytetty kalvoa muodostavaa tuotetta tai öljyä on kerrostettu niin paksusti, että pinnalle on syntynyt kalvo. Terassiöljyn kuuluu imeytyä puuhun, ei muodostaa maalimaista kelmua sen päälle. Hilseilevä kerros ei korjaannu päälle öljyämällä, vaan irtoava aines on poistettava: pienellä alalla hiomalla, isommalla terassipesulla ja teräsharjalla tai kaapimella. Vasta paljas, kuiva puu ottaa uuden käsittelyn vastaan.
Myös sään valinta kaataa monta öljyäystä. Heti öljyämisen jälkeen tullut sade huuhtoo kuivumattoman öljyn laudoista ja jättää pintaan vaaleita valumajälkiä. Alle kymmenen asteen lämpötilassa öljyn kuivuminen hidastuu niin, että pinta kerää pölyä ja siitepölyä päiväkausia. Öljyämiselle kannattaa varata jakso, jossa on edessä vähintään kaksi poutapäivää ja lämpötila pysyy myös öisin reilusti plussan puolella. Valumajäljet korjataan kevyellä pesulla ja ohuella paikkaöljyämisellä kuivalla säällä.
Välineillä on osuutensa siihen, miten tasainen kerroksesta tulee. Leveä lattiaharja tai öljyämiseen tarkoitettu levitin tekee laudan suuntaisen ohuen kerroksen nopeasti, ja sen jäljiltä ylimäärän pyyhkiminen on helppoa. Tela sen sijaan annostelee öljyä helposti liikaa ja jättää lautojen rakoihin valumia, ja telalla levitetty kerros jää herkästi tahmeaksi. Pienet rajaukset ja laudanpäät hoituvat pensselillä, ja pyyhintään kannattaa varata kunnolla nukkaamattomia liinoja, jotka levitetään käytön jälkeen kuivumaan, sillä öljyinen liina kasassa on itsesyttymisriski.
Materiaali ratkaisee myös sen, kuuluuko koko työ tehdä. Komposiittiterassia ei öljytä lainkaan, ja öljy sen pinnalla on itsessään epäonnistuminen, joka pestään pois. Lehtikuusi pärjää halutessa kokonaan ilman käsittelyä ja harmaantuu arvokkaasti, joten sen öljyäminen on ulkonäkövalinta eikä välttämättömyys. Tavallinen painekyllästetty mänty sen sijaan hyötyy öljystä selvästi: käsittely uusitaan yleensä yhden tai kahden vuoden välein, kulutetuimmat kohdat kuten portaat ja oleskelualueen edusta tarvittaessa useammin kuin reunat.
Öljyn valinta vaikuttaa sekin lopputulokseen enemmän kuin levitystekniikka. Kirkas öljy korostaa puun omaa sävyä mutta suojaa auringon harmaannuttavalta vaikutukselta heikommin kuin sävytetty, joka toimii samalla kevyenä aurinkosuojana. Kulutusta kannattaa katsoa purkin kyljestä: terassiöljyä kuluu tyypillisesti litra kuudesta kymmeneen neliölle. Jos omalla terassilla kuluu selvästi vähemmän, kerros jää liian ohueksi, ja jos selvästi enemmän, ylimäärä jää pintaan tahmeaksi. Uusi painekyllästetty puu on oma tapauksensa: sen pitää antaa kuivua ja avautua säässä ennen ensimmäistä öljyä, koska tuore kyllästetty lauta ei ota öljyä kunnolla vastaan. Vesipisarakoe kertoo, milloin lauta on valmis.
Helppo tapa varmistaa puun valmius on vesipisarakoe. Tiputa laudalle vettä: jos pisara imeytyy parissa minuutissa, puu ottaa vastaan myös öljyn. Jos pisara jää helmeilemään pintaan, laudassa on vielä vanhaa käsittelyä tai kosteutta, eikä öljyämisessä ole vielä mieltä. Sama koe kertoo keväällä, joko edellisen vuoden käsittely on kulunut ja terassi kaipaa uutta kerrosta, vai riittääkö pelkkä pesu.
Uusi yritys oikeassa järjestyksessä
Korjauksen jälkeinen öljyäminen etenee aina samassa järjestyksessä.
1. Pese terassi ja anna sen kuivua kunnolla, päivästä pariin poutasäässä.
2. Hio harmaantuneet ja kirjavat kohdat.
3. Levitä öljy ohuesti laudan suuntaisesti.
4. Pyyhi ylimäärä pois liinalla viimeistään vartin kuluttua; pyyhkiminen on se työvaihe, jonka väliin jättäminen tuottaa tahmean terassin.
5. Käsittele yksi lauta kerrallaan päästä päähän, jotta jatkoskohtia ei jää keskelle näkyvää pintaa.
Kalusteet kannattaa kantaa takaisin vasta, kun pinta on kuivunut purkin kyljessä kerrotun ajan, ja tuolien sekä pöydän jalkoihin kannattaa laittaa huopatassut, jotka eivät hankaa tuoretta öljykerrosta pois. Kukkaruukkujen alle laitetaan aluslautaset, koska ruukun alle jäävä kosteus jättää lautaan tumman renkaan, joka ei lähde pois ilman hiontaa.