IV-kanavien puhdistuksen aikaväliä kysytään usein siinä oletuksessa, että laki sanoisi tarkan vuosiluvun. Asuinrakennusten osalta se ei sano. Sisäasiainministeriön asetus ilmanvaihtokanavien ja -laitteistojen puhdistamisesta (802/2001), jossa määrävälit oli kirjattu, kumottiin vuoden 2006 lopussa. Asetuksessa välit olivat yksi tai viisi vuotta rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan, ja samassa yhteydessä tarkastettiin palonrajoittimet ja kanavien tiiviys.
Sen jälkeen velvoite on ollut tarveperusteinen. Pelastuslaki (379/2011) määrää rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan huolehtimaan siitä, että ilmanvaihtokanavat ja -laitteet on huollettu ja puhdistettu siten, ettei niistä aiheudu tulipalon vaaraa. Rajaus on olennainen, ja LVI-alan kuntotutkimusohje IVKT 2016 sanoo sen suoraan: ilmanvaihtojärjestelmien hygieniaan pelastuslaki ei ota kantaa. Palokuorma ja sisäilman laatu ovat kaksi eri asiaa, ja jälkimmäisen osalta liikutaan suositusten varassa.
Uudisrakentamista koskee lisäksi ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017), joka vaatii, että järjestelmä on suunniteltava puhdistettavaksi ja huollettavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa riittävää määrää puhdistusluukkuja: vaakakanaviin niitä sijoitetaan yleensä noin kymmenen metrin välein ja niin, ettei kahden luukun välissä ole kahta enempää yli 45 asteen mutkaa. Vanhassa talossa juuri luukkujen puute on tavallisin syy siihen, että puhdistus jää osittaiseksi.
Suositellut välit rakennus- ja järjestelmätyypeittäin
Asuinrakennuksissa käytännön suositus on vakiintunut. Hengitysliiton ohjeen mukaan ilmanvaihtokanaviston tarkastus ja mahdollinen puhdistus teetetään ammattilaisella 5-10 vuoden välein, ja lisäksi kanaviston puhtaus on tarkistettava ja tarvittaessa puhdistettava jo ennen rakennuksen käyttöönottoa. Sisäilmastoluokitus 2008 suosittelee tarkastamaan ilmanvaihtokanavien puhtauden viiden vuoden välein. Huomaa sanamuoto: viiden vuoden välein tarkastetaan, ei välttämättä puhdisteta. Puhdistus seuraa havainnosta.
Työsuojeluhallinto pitää edelleen esillä kumotun asetuksen mukaisia välejä suosituksina muille kuin asuinrakennuksille. Vähintään kerran vuodessa on suositeltavaa puhdistaa ammattimaisten ruoanvalmistuspaikkojen, maalaamoiden, puusepänverstaiden, tekstiilitehtaiden, pesuloiden ja leipomoiden kanavistot. Vähintään viiden vuoden välein suositus koskee sairaaloita, vanhainkoteja, päiväkoteja, kouluja, hotelleja, asuntoloita ja ravintoloita. Kotikeittiö ei kuulu ammattimaisiin ruoanvalmistuspaikkoihin, mutta rasvaisen ruoanlaiton vaikutus poistokanavaan on laadullisesti sama.
Järjestelmätyyppi muuttaa painopistettä. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ei ole suodattimia eikä puhaltimia, ja likaantuminen keskittyy poistohormeihin ja venttiileihin; hormien kunto liittyy myös tulisijoihin ja siten nuohouksen määräaikoihin. Koneellisessa poistossa likaa kerää poistokanavisto, erityisesti keittiön haara ja huippuimurin siipipyörä. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa suodattimet ja lämmöntalteenoton kenno ovat oma huoltokohteensa, ja tuloilmakanavien puhtaus vaikuttaa suoraan sisään puhallettavan ilman laatuun.
Likaantumisnopeuteen vaikuttavat rakennuksen sijainti, ulkoilman epäpuhtaudet ja tuloilman suodatus, poistopuolella taas tilan käyttötarkoitus. Vilkkaan tien varsi, lemmikit, sisällä tupakointi, runsas paistaminen ja remontit lyhentävät väliä. Remontin jälkeen kanavisto kannattaa tarkastaa aikataulusta riippumatta, koska rakennuspöly kulkeutuu järjestelmään nopeasti ja kiinnittyy pinnoille tiukasti.
Vuosihuolto kanavapuhdistusten välissä
Viiden tai kymmenen vuoden väli koskee kanavistoa, ei koko järjestelmää. Väliin jää huoltoja, jotka toistuvat vuosittain ja joiden laiminlyönti näkyy sisäilmassa paljon nopeammin kuin kanavaan kertyvä pöly. Hengitysliiton ohjeen mukaan poistoilmaventtiilit suositellaan puhdistettavaksi vähintään pari kertaa vuodessa, ja jos venttiilit ovat irrotettavia, ne irrotetaan ja pyyhitään tai pestään. Venttiilin säätöasento on merkittävä ennen irrottamista ja palautettava täsmälleen samaksi, koska asennon muuttaminen sekoittaa koko huoneiston ilmavirrat.
Tuloilmansuodattimet on hyvä vaihtaa vähintään kaksi kertaa vuodessa, käytännössä ennen kevään siitepölykautta ja syksyllä. Suodattimen vaihto on halvin yksittäinen toimenpide, joka vaikuttaa sekä sisäilman laatuun että koneen sähkönkulutukseen. Liesikuvun rasvasuodatin pestään omalla rytmillään, tavallisesti kuukausittain, ja se on samalla se kohta, josta rasva muuten lähtee kulkeutumaan poistokanavaan.
Merkit puhdistustarpeesta
Yksinkertaisin kotitarkistus on sama, jota ammattilainen käyttää silmämääräisessä arvioinnissa: pintaa pyyhkäistään sormella noin kymmenen senttimetrin matkalta, jolloin näkee pölykerroksen paksuuden ja sen, kuinka tiukasti lika on kiinni. Poistoventtiilin ympärille ilmestyvät tummat juovat kertovat, että ilma kulkee mutta mukana kulkeva pöly tarttuu reunoihin.
Muita merkkejä ovat tunkkaisuus, joka ei poistu tuulettamalla, ikkunoiden pitäminen jatkuvasti raollaan riittävän ilmanvaihdon vuoksi, kylpyhuoneen kosteuden hidas poistuminen, keittiön käryn leviäminen muihin huoneisiin ja puhaltimen äänen muuttuminen. Pölyn epätavallisen nopea kertyminen pinnoille on myös oire, koska huonosti toimiva poisto ei enää siirrä hiukkasia ulos.
Numeroina puhtautta arvioidaan pölykertymänä. Sisäilmastoluokituksen mukaan uuden ilmanvaihtojärjestelmän keskimääräinen pölykertymä ei saa ylittää 0,7 grammaa neliömetrillä puhtausluokassa P1 eikä 2,5 grammaa luokassa P2. Käytössä olevan järjestelmän raja on 2,5 grammaa neliömetrillä luokassa P1 ja 5 grammaa luokassa P2. Vanhoihin järjestelmiin kertyneen pölyn määrä vaihtelee muutamista grammoista kymmeniin grammoihin neliömetrillä. Pöly on pääosin epäorgaanista, mutta joukossa oleva kasviperäinen aines on ravintoa mikrobeille ja lisää palokuormaa.
Puhdistuksen ja tarkastuksen sisältö
Kunnollinen työ alkaa asiakirjoista. Ennen tarkastusta käydään läpi ilmanvaihtosuunnitelmat ja -piirustukset, vastaanottopöytäkirjat, aiemmat huolto-, tarkastus- ja puhdistuspöytäkirjat sekä mahdolliset kuntoarviot. Ilman näitä ei tiedetä, mitä järjestelmässä pitäisi olla eikä milloin sitä on viimeksi käsitelty.
Silmämääräinen tarkastus tehdään IVKT 2016 -ohjeen mukaan järjestelmäkohtaisesti vähintään viidestä pisteestä. Jos kanaviston pituus ylittää tuhat metriä, tarkastuspisteitä lisätään yksi jokaista alkavaa 200 vaakakanavametriä kohti. Konehuoneessa tarkastetaan yleinen siisteys, lattiakaivot, koneiden ulkopuolinen puhtaus, kondenssiveden viemäröinti ja lämmöneristeiden kunto. Koneesta avataan kammiot sen verran kuin tarpeen ja katsotaan ulkoilmasäleiköt, ulkoilmakammiot, suodattimet, lämmönsiirtimet, puhaltimet, kondenssivesialtaat ja äänenvaimentimien pintojen kunto. Päätelaitteista tarkastetaan tulo- ja poistoventtiilit sekä kohdepoistojen, kuten liesikuvun, suodattimet.
Kanavia voidaan kuvata hormi- tai viemärikameralla, jolloin kuvaus kattaa vähintään runkokanavien alku- ja loppupäät. Jos silmämääräinen arvio ei riitä päätökseen, pölykertymä mitataan suodatinkeräysmenetelmällä. Epäiltäessä mineraalikuituja otetaan geeliteippi- tai pyyhintänäyte, ja mikrobinäytteet kerätään asumisterveysasetuksen ohjeiden mukaisesti.
Itse puhdistuksessa kanavat harjataan ja imuroidaan luukkujen kautta alipaineistettuna, päätelaitteet pestään ja koneen osat puhdistetaan. Työ ei ole valmis, kun kanava on puhdas. Puhdistus muuttaa virtausvastuksia, joten ilmavirrat on mitattava ja järjestelmä säädettävä suunnitelman mukaisiksi arvoiksi puhdistuksen jälkeen. Lopputuloksesta laaditaan raportti, jossa esitetään kokonaisarvio puhtaudesta ja puhdistustarpeesta, havaitut laiteviat, puutteet kanavien ja koneiden tiiviydessä sekä palonrajoittimien toiminnassa, ja johon liitetään tarkastuspisteiden valokuvat.
Vastuu työn tilaamisesta jakautuu talotyypin mukaan. Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:n mukaan yhtiö vastaa ilmanvaihdosta ja muista perusjärjestelmistä, joten kerrostalossa ja rivitalossa kanaviston puhdistus tilataan taloyhtiön kautta eikä huoneisto kerrallaan. Omakotitalossa tilaaja on omistaja itse. Puhdistuspöytäkirja kannattaa molemmissa tapauksissa arkistoida, koska se on ainoa dokumentti, josta seuraava tarkastusväli lasketaan.