Maali tarttuu siihen, mihin se levitetään. Jos alla on levää, homeitiöitä, rasvaista katupölyä tai vanhaa maalihilsettä, uusi maalikerros tarttuu näihin eikä puuhun tai rappaukseen. Siksi julkisivumaalien tuoteselosteissa pesu ei ole vinkki vaan työvaihe: Tikkurilan Ultra Classic -talomaalin selosteessa esikäsittelyohje kuuluu, että likaantuneet ja homehtuneet pinnat pestään Tikkurilan Homeenpoisto-liuoksella käyttöohjeen mukaan ennen pohjustusta.
Pesuaineet ja laimennukset alustan mukaan
Kaksi tuotetyyppiä kattaa käytännössä kaikki tavalliset julkisivut. Biosidinen homeen- ja levänpoistoaine tappaa kasvuston, ja emäksinen julkisivupesu irrottaa lian ja rasvan.
Tikkurilan Homeenpoisto on tuoteselosteen 18.5.2026 mukaan hoitava puhdistusaine homeen ja levien poistamiseen käsittelemättömille ja maalatuille pinnoille, ja sitä voi käyttää esikäsittelynä ennen maalausta. Teho tulee kvaternäärisistä ammoniumyhdisteistä, selosteen mukaan bentsyyli-C12-16-alkyylidimetyylikloridista 2,45 painoprosentin pitoisuutena, ja tuotteen pH on 6–8 eli lähes neutraali. Sekoitussuhde riippuu kasvustosta: homekasvustolle ainetta ei laimenneta lainkaan, leväkasvustolle laimennus on 1:4 vedellä. Ilman ja pinnan lämpötilan tulee olla +5–+30 °C. Pinta harjataan ensin irtonaisesta materiaalista, sitten pesuaine levitetään alhaalta ylöspäin sienellä, pehmeällä harjalla tai suurille pinnoille reppuruiskulla, annetaan vaikuttaa puoli tuntia, tehostetaan tarvittaessa harjaamalla ja huuhdellaan. Pesuaine ei saa kuivua pinnoille. Levityssuunta ei ole makuasia. Alhaalta ylös levittäminen estää raidat, jotka syntyvät, jos työ tehdään vastakkaiseen suuntaan.
Teknoksen Rensa Facade on emäksinen julkisivu- ja homepesu, jonka pH on noin 12. Selosteen mukaan laimennus riippuu käyttötarkoituksesta: maalattavan pinnan pesuun ja esikäsittelyyn 1:4 ja pelkkään huoltopesuun 1:12,5. Alustasuosituksena ovat puu, betoni, rappaus ja vanhat alkydi-, akrylaatti- ja öljymaalipinnat. Kaksi ohjeen kohtaa jää kotimaalarilta usein huomaamatta. Huokoiset pinnat, kuten käsittelemätön puu tai rappaus, kastellaan vedellä ennen pesuaineen levitystä, jotta aine ei imeydy liikaa eikä kuivu liian nopeasti. Ja pesuaine ei saa kuivua pestävään pintaan, vaan pinta kastellaan tarvittaessa uudelleen pesuaineliuoksella.
Teollisesti modifioitu puu, valokatteet ja muut erikoisemmat pinnat kannattaa tarkistaa erikseen, koska Teknoksen seloste kehottaa niiden osalta varmistamaan aina valmistajan oman suosituksen.
Rapatulla seinällä alustan ikä ratkaisee enemmän kuin pesuaine. Sementtipohjainen rappaus kestää emäksistä pesua hyvin, mutta kalkkirappaus ja kalkkimaalattu pinta ovat pehmeitä ja liukenevat helposti, joten niillä pestään ensin pelkällä vedellä ja siirrytään voimakkaampaan aineeseen vain, jos vesi ei riitä. Rapatulla julkisivulla kannattaa myös koputella pinta ennen pesua. Kopo eli alustastaan irronnut rappaus paljastuu onttona äänenä, ja se on korjattava ennen pesua, koska vesi menee irronneen kohdan taakse eikä poistu sieltä.
Riittoisuus auttaa mitoittamaan ostoksen. Teknoksen selosteen mukaan yhdellä litralla laimentamatonta pesuainetta pestään maalattavaa pintaa noin 25 neliötä ja huoltopesuna noin 70 neliötä.
Homeenpoiston omat varoitukset löytyvät suoraan tuoteselosteesta. Ympäristö sekä lasi-, alumiini- ja muut vastaavat pinnat suojataan ennen työtä, koska ne voivat vahingoittua pesuaineesta. Aine ärsyttää ihoa ja ärsyttää voimakkaasti silmiä, joten suojakäsineet ja silmien- tai kasvonsuojain ovat pakolliset. Se on myös haitallista vesieliöille ja aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia, eikä laimentamatonta liuosta saa päästää viemäriin, vesistöön eikä maaperään. Pesuaineita ei kannata sekoittaa keskenään muutenkaan, koska kummankin tuotteen käyttöohje on kirjoitettu sille itselleen.
Home ja levä puupinnalla
Home ja levä viihtyvät julkisivun kosteimmilla alueilla. Museoviraston pellavaöljymaalia käsittelevä korjauskortti 13 kuvaa paikat tarkasti: seinän alaosa, lehtevien puiden katve ja tuulettumattomat sopukat. Home näkyy maalin pinnassa mustina pilkkuina ja levä vihertävänä huntuna. Kortti tekee myös hyödyllisen rajauksen, joka säästää rahaa: kasvustot eivät vahingoita maalipintaa tai rakennusta, ne tekevät vaalean seinän likaisen näköiseksi. Homeen tai levän vuoksi seinää ei siis kannata maalata uudelleen, vaan pestä. Pesu uusitaan tarvittaessa kolmen tai viiden vuoden välein.
Kun maalaus kuitenkin on ajankohtainen, pelkkä huuhtelu vedellä ei riitä esikäsittelyksi. Se poistaa värin hetkeksi mutta jättää kasvuston, joka jatkaa uuden maalikerroksen alla. Korjauskortti muistuttaa myös, että homeenpesuaineet ja hypokloriitti ovat voimakkaita myrkkyjä, joten suojavarusteiden käyttö on välttämätöntä.
Tästä syystä järjestys on aina sama. Ensin mekaaninen työ eli irtoavan maalihilseen ja sammaleen harjaus, sitten kemiallinen pesu vaikutusaikoineen, sitten huuhtelu, sitten kuivuminen ja vasta lopuksi pohjustus ja maalaus. Ultra Classicin selosteen esikäsittelyohje täsmentää, että maalaamaton puupinta pohjustetaan mahdollisimman aikaisessa rakennusvaiheessa Valtti Pohjusteella tai Valtti Plus Pohjusteella. Paljas puu ei siis saa jäädä viikoiksi odottamaan maalia.
Painepesurin riskit
Painepesuri on nopein ja samalla riskialttein työkalu julkisivulla. Teknoksen Rensa Facaden käyttöohjeessa sanotaan lyhyesti, että painepesuria käytettäessä tulee välttää puurakenteiden, kuten räystäiden ja ulkoseinien, liiallista kastelemista. Ongelma ei ole vesi sinänsä vaan se, että paineistettu vesi menee lautojen saumoista ja liitoskohdista verhouksen taakse, jonne se ei kuulu ja josta se kuivuu hitaasti.
Museoviraston korjauskortti 13 menee pidemmälle ja sulkee laitteen kokonaan pois vanhoista puutaloista: "Painepesuria puurakennukseen ei tule käyttää, koska vettä kulkeutuu myös syvälle rakenteisiin." Sama kortti toteaa, että sooda-, hiekka- tai kuivajääpuhallus eivät nekään sovellu puupinnan puhdistamiseen.
Toinen vaikutus näkyy itse pinnassa. Kova suihku repii puun syyt auki ja jättää nukkaisen pinnan, joka imee vettä nopeammin kuin ehjä puu ja pidentää kuivumisaikaa juuri silloin, kun sitä pitäisi lyhentää. Sama koskee rapattua seinää: paine voi irrottaa heikentyneen rappauksen ja pakottaa vettä halkeamiin.
Turvallinen työtapa on sama kuin selosteissa kuvattu. Pesuaine levitetään harjalla tai matalapaineruiskulla, aine saa vaikuttaa oman aikansa, pesutehoa lisätään harjaamalla eikä paineella, ja huuhtelu tehdään maltillisella vedellä ylhäältä alas. Jos painepesuria käytetään, se pidetään laajalla suuttimella ja etäällä pinnasta ja suunnataan alaspäin, ei ylös lautojen alle.
Kuivuminen ennen maalausta
Yksikään valmistaja ei anna pesulle kiinteää kuivumisaikaa vuorokausina, koska se riippuu säästä, ilmansuunnasta ja pinnasta. Mitattava kriteeri sen sijaan on olemassa. Puuinfon mukaan ulkoverhoukseen käytettävän puutavaran kosteuspitoisuuden tulee asennusvaiheessa olla alle 20 prosenttia, ja maalattavan puuverhouksen kosteuspitoisuus saa maalityypistä riippuen olla enimmillään 15 tai 18 prosenttia. Kosteusmittari on siis luotettavampi mittari kuin kalenteri.
Toinen kriteeri tulee maalin omasta selosteesta. Ultra Classicin käsittelyolosuhteet ovat, että maalattavan pinnan on oltava kuiva, ilman lämpötilan vähintään +5 °C ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 prosenttia maalaustyön ja kuivumisen aikana. Sama vaatimus koskee kuivumista, ei vain levitystä, joten syksyn kosteat yöt rajaavat maalauskauden käytännössä lyhyemmäksi kuin lämpötila yksin antaisi ymmärtää.
Perinteisillä maaleilla raja on tiukempi. Museoviraston korjauskortti 13 asettaa pellavaöljymaalille suositukseksi, että kosteusmittarilla mitattuna puun kosteusprosentti on alle 15 ja korkeintaan 17, koska maali ei pysy kostuneessa tai tuoreessa puussa. Kortti pitää piikkimittarilla mittaamista kannatettavana nimenomaan silloin, kun pintoja on vesipesty tai takana on pitkä sadejakso.
Yksi laiminlyönti kostautuu vasta myöhemmin. Korjauskortti 13 luettelee tyypillisiksi virheiksi sen, että likaista ja leväistä pintaa ei pestä kunnolla tai pesuaineita ei huuhdota riittävän huolellisesti pois, ja huomauttaa, että maalipintojen pesuun käytetyt kemikaalit ja maalinpoistoaineiden jäämät vaikuttavat usein viiveellä maalin pysyvyyteen. Huuhtelu on siis yhtä tärkeä työvaihe kuin pesu, ei sen jälkisiivousta.
Pohjoisseinä ja räystään alusta kuivuvat hitaimmin. Ne kannattaa pestä ensimmäisenä ja maalata viimeisenä.
Vanhat rakennukset ja kuitusementtilevyt
Vanhassa hirsi- tai lautatalossa, jossa on pellavaöljymaali tai keittomaali, kemiallinen pesu ei ole automaattinen valinta. Museoviraston korjauskortti 3, ulkolaudoituksen korjaus, päivitettiin vuonna 2024 ja neuvoo lievimmän riittävän keinon: "Homeiset tai likaiset pinnat pestään vedellä. Pinttyneempään likaan voidaan käyttää veteen liotettua kidesoodaa tai homepesuainetta." Kevyt harjaus, irtoavan maalin poisto ja vesipesu riittävät huoltomaalauksen pohjatyöksi useimmiten, ja voimakas emäspesu voi vahingoittaa vanhaa maalikerrosta enemmän kuin hyödyttää.
Kuitusementtinen julkisivulevy on kokonaan oma asiansa. Työterveyslaitoksen koosteen mukaan asbestisementtisiä julkisivulevyjä valmistettiin Suomessa vuosina 1923–1985 ja niissä käytettiin krysotiilia tai amosiittia noin 10–15 prosenttia, ja aaltolevyissä asbesti korvattiin muilla kuiduilla vasta 1.8.1988 alkaen. Kotimainen asbestisementin valmistus päättyi vuonna 1988. Ennen tätä asennettu levyjulkisivu on siis mahdollisesti asbestipitoinen.
Käytännön sääntö on yksinkertainen. Vanhaa kuitusementtilevyä ei painepestä eikä hiota, koska molemmat irrottavat pinnasta kuituja ympäristöön. Ennen töitä teetetään asbestikartoitus, ja jos levy osoittautuu asbestipitoiseksi, purku- ja käsittelytyö kuuluu valtuutetulle asbestialan toimijalle. Pelkkä huoltomaalaus ehjälle levylle tehdään pesemällä kevyesti ja ilman mekaanista hiontaa.