Ulkoseinän pesu ennen maalausta ratkaisee, tarttuuko uusi maali puuhun ja ehjään vanhaan maaliin vai leväkasvustoon, homeeseen ja katupölyyn. Maalivalmistajat kirjoittavat pesun suoraan maalausohjeeseen. Erään puutalomaalin tuoteselosteessa esikäsittely alkaa siitä, että lika, home ja irtoava aines poistetaan ja likaantuneet ja homehtuneet pinnat pestään homeenpoistoaineella käyttöohjeen mukaan ennen pohjustusta.
Pesuaineet ja laimennukset alustan mukaan
Julkisivun pesuun on kaksi tuotetyyppiä. Biosidinen homeen- ja levänpoistoaine tappaa kasvuston, ja emäksinen julkisivu- ja homepesu irrottaa lian ja kasvuston ja desinfioi pinnan samalla kertaa.
Kotimaisen valmistajan homeenpoistoaineen tuoteselosteessa (18.5.2026) tehoaineena on kvaternäärinen ammoniumyhdiste, bentsyyli-C12-16-alkyylidimetyylikloridi, 2,45 painoprosentin pitoisuutena, ja tuotteen pH on 6–8 eli lähes neutraali. Ainetta voi käyttää käsittelemättömille ja maalatuille pinnoille ja esikäsittelynä ennen maalausta. Sekoitussuhde riippuu kasvustosta: homekasvustolle ainetta ei laimenneta, leväkasvustolle laimennus on 1:4 vedellä. Ilman ja pinnan lämpötilan tulee olla +5–+30 °C.
Työ etenee selosteen mukaan näin. Pinta harjataan ensin puhtaaksi irtonaisesta materiaalista, ja ympäristö sekä lasi-, alumiini- ja muut vastaavat pinnat suojataan, koska pesuaine voi vahingoittaa niitä. Pesuaine levitetään alhaalta ylöspäin sienellä, pehmeällä harjalla tai suurille pinnoille esimerkiksi reppuruiskulla, ja sen annetaan vaikuttaa puoli tuntia. Pesua voi tehostaa harjaamalla, ja lopuksi pinta huuhdellaan. Pesuaine ei saa kuivua pinnalle. Alhaalta ylös levittäminen estää raidat, joita voi syntyä, jos julkisivu käsitellään vastakkaiseen suuntaan.
Emäksisen julkisivu- ja homepesun tuoteselosteessa (9.9.2026) pH on noin 12. Laimennus riippuu käyttötarkoituksesta: maalattavan pinnan pesuun ja esikäsittelyyn 1:4 ja huoltopesuun 1:12,5. Selosteen mukaan ainetta voi käyttää rakennepinnoilla, jotka kestävät vesipesua, kuten puulla, betonilla, rappauksella ja vanhoilla maalipinnoilla. Huokoiset pinnat, kuten käsittelemätön puu ja rappaus, kastellaan vedellä ennen pesuaineen levitystä, jotta aine ei imeydy liikaa eikä kuivu liian nopeasti. Pesuaine levitetään harjalla tai matalapaineisella puutarharuiskulla, sen annetaan vaikuttaa noin 30 minuuttia ja pesutehoa lisätään harjaamalla. Jos pinta alkaa kuivua, se kastellaan uudelleen pesuliuoksella.
Teollisesti modifioidun puun, valokatteiden ja muiden erikoisempien pintojen kohdalla seloste kehottaa varmistamaan aina materiaalin valmistajan suosituksen. Herkillä materiaaleilla liuoksen vaikutus kokeillaan ensin huomaamattomaan kohtaan.
Riittoisuus auttaa mitoittamaan ostoksen. Emäksisen pesun selosteen mukaan yhdellä litralla laimentamatonta pesuainetta pestään noin 25 neliötä maalattavaa pintaa tai noin 70 neliötä huoltopesuna. Imevä ja likainen pinta kuluttaa ainetta enemmän.
Homeenpoistoaineen varoitukset löytyvät suoraan tuoteselosteesta. Aine ärsyttää ihoa ja ärsyttää voimakkaasti silmiä, joten suojakäsineet ja silmien- tai kasvonsuojain kuuluvat työhön. Se on haitallista vesieliöille ja aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia, eikä laimentamatonta liuosta saa päästää viemäriin, vesistöön eikä maaperään. Eri pesuaineita ei kannata sekoittaa keskenään, koska kummankin käyttöohje on kirjoitettu tuotteelle itselleen.
Home ja levä puupinnalla
Home ja levä viihtyvät julkisivun kosteimmilla alueilla. Museoviraston pellavaöljymaalia käsittelevä korjauskortti 13 nimeää paikat: seinän alaosa, lehtevien puiden katve ja tuulettumattomat sopukat. Home näkyy maalin pinnassa mustina pilkkuina, ja levä on vihertävä huntu maalipinnalla. Kortin mukaan kasvustot eivät vahingoita maalipintaa tai rakennusta, mutta ne tekevät varsinkin vaalean seinän likaisen näköiseksi.
Kortti tekee myös rajauksen, joka säästää rahaa. Pelkän homeen tai levän vuoksi seinää ei kannata maalata uudelleen. Pinta pestään vedellä, hypokloriittiliuoksella tai homeenpesuaineella, ja käsittely uusitaan tarvittaessa 3–5 vuoden välein. Kortin mukaan homeenpesuaineet ja hypokloriitti ovat voimakkaita myrkkyjä, joten suojavarusteiden käyttö on välttämätöntä.
Kun maalaus on ajankohtainen, kasvusto ja lika poistetaan ennen pohjustusta. Työjärjestys on sama pesuaineesta riippumatta. Ensin irtoava maali kaavitaan ja pinta harjataan, sitten pesuaine levitetään ja saa vaikuttaa, pinta huuhdellaan ja annetaan kuivua, ja vasta lopuksi pohjustetaan ja maalataan. Puutalomaalin selosteen mukaan maalaamaton puupinta pohjustetaan mahdollisimman aikaisessa rakennusvaiheessa, joten pesty paljas puu kannattaa pohjustaa heti, kun se on kuivunut.
Painepesurin riskit
Painepesuri on nopea mutta riskialtis työkalu puujulkisivulla. Emäksisen julkisivupesun käyttöohjeessa sanotaan, että painepesuria käytettäessä on vältettävä puurakenteiden, kuten räystäiden ja ulkoseinien, liiallista kastelemista.
Museoviraston korjauskortti 13 menee pidemmälle: "Painepesuria puurakennukseen ei tule käyttää, koska vettä kulkeutuu myös syvälle rakenteisiin." Saman kortin mukaan sooda-, hiekka- tai kuivajääpuhallus eivät nekään sovellu puupinnan puhdistamiseen vanhoista maalikerroksista. Tehokas puhallus vaurioittaa kortin mukaan peruuttamattomasti listojen ja lautojen profilointeja, ja sooda ja hiekka voivat tunkeutua laudoituksen väleihin.
Turvallisempi työtapa on se, jota pesuaineiden selosteet kuvaavat. Pesuaine levitetään harjalla tai matalapaineruiskulla, sen annetaan vaikuttaa ohjeen mukainen aika ja pesutehoa lisätään harjaamalla. Huuhteluun riittää puhdas vesi.
Kuivuminen ennen maalausta
Kiinteää kuivumisaikaa vuorokausina pesuaineiden ja maalin selosteissa ei ole, koska kuivuminen riippuu säästä, ilmansuunnasta ja pinnasta. Korjauskortti 13 toteaa vain, että pesun jälkeen rakennuksen on annettava kuivua riittävän kauan ennen maalausta. Mitattava kriteeri on silti olemassa. Puuinfon mukaan ulkoverhoukseen käytettävän puutavaran kosteuspitoisuuden tulee asennusvaiheessa olla alle 20 prosenttia, ja maalattavan puuverhouksen kosteuspitoisuus saa maalityypistä riippuen olla enimmillään 15–18 prosenttia. Kosteusmittari on siis luotettavampi kuin kalenteri.
Toinen kriteeri tulee maalin omasta selosteesta. Puutalomaalin käsittelyolosuhteissa maalattavan pinnan on oltava kuiva, ilman lämpötilan vähintään +5 °C ja ilman suhteellisen kosteuden alle 80 prosenttia maalaustyön ja kuivumisen aikana. Vaatimus koskee myös kuivumista, joten syksyn kosteat yöt lyhentävät maalauskautta enemmän kuin pelkkä lämpötila antaisi ymmärtää.
Perinteisillä maaleilla raja on tiukempi. Korjauskortti 13 suosittelee pellavaöljymaalille, että kosteusmittarilla mitattuna puun kosteusprosentti on alle 15 ja korkeintaan 17, koska maali ei pysy kostuneessa tai tuoreessa puussa. Kortti pitää piikkimittarilla mittaamista kannatettavana erityisesti silloin, kun pintoja on vesipesty tai takana on pitkä sadejakso.
Yksi laiminlyönti kostautuu vasta myöhemmin. Korjauskortti 13 luettelee virheiksi sen, että likaista ja leväistä pintaa ei pestä kunnolla tai pesuaineita ei huuhdota riittävän huolellisesti pois. Kortin mukaan maalipintojen pesuun käytetyt kemikaalit ja maalinpoistoaineiden jäämät vaikuttavat usein viiveellä maalin pysyvyyteen. Huolellinen huuhtelu kuuluu siis pesuun samalla painolla kuin pesuaineen levitys.
Vanhat rakennukset ja kuitusementtilevyt
Vanhassa lautaverhoillussa talossa, jossa on pellavaöljy- tai keittomaali, kemiallinen pesu ei ole ensimmäinen valinta. Museoviraston korjauskortti 3, ulkolaudoituksen korjaus, on päivitetty 6.6.2024, ja sen ohje on lyhyt: "Homeiset tai likaiset pinnat pestään vedellä. Pinttyneempään likaan voidaan käyttää veteen liotettua kidesoodaa tai homepesuainetta." Lievin keino kokeillaan siis ensin.
Kuitusementtinen julkisivulevy vaatii oman varovaisuutensa. Työterveyslaitoksen julkaiseman koosteen mukaan asbestisementtisiä julkisivulevyjä käytettiin Suomessa vuosina 1923–1985, ja niissä oli krysotiilia tai amosiittia noin 10–15 prosenttia. Kotimainen asbestisementin tuotanto loppui koosteen mukaan vuonna 1988, ja Isännöintiliiton ohjeen mukaan asbestipitoisten tuotteiden valmistus ja käyttö on ollut kokonaan kielletty vuoden 1994 alusta. Vanha levyjulkisivu voi siis olla asbestipitoinen.
Ennen vuotta 1994 rakennetun rakennuksen purettavien materiaalien asbesti on Isännöintiliiton ohjeen mukaan kartoitettava ennen purkutyötä, ja jos asbestia löytyy, purku tehdään asbestipurkutyönä. Vanhaa levyä ei kannata hioa eikä pestä kovalla paineella ennen kuin sen materiaali on selvitetty.